The Truth Matters (2017)
"In war, the first casualty is truth"
- Aiskhylos (524 - 456 eaa.) sekä hänen jälkeensä lukuisat muut
Se koira älähtää, johon kalikka kalahtaa, kuuluu toinen sanonta.
Se koira älähtää, johon kalikka kalahtaa, kuuluu toinen sanonta.
The Truth Mattersin tapauksessa voitaisiin sanoa, että siihen kalikka kalahtaa, jolle vallan vahtikoira älähtää. Elokuvan katsottuasi voit lopuksi päätellä päteekö sanontani todellisuudessa vai ei.
Shock and Awe -nimellä Yhdysvalloissa julkaistu The Truth Matters (jatkossa TTM) on tiukka poliittinen draama. TTM on niin poliittinen kannanotoissaan, ettei jää epäselväksi kumpaan poliittiseen leiriin sen ohjaaja Rob Reiner itsensä laskee. Tämä on selkeästi demokraatin tekemä elokuva, joka paheksuu syvästi vastapuolen aika ajoin harjoittamaa poliittista toimintaa. TTM kertoo Knight Ridder -nimisessä tietotoimistossa työskentelevistä lehtimiehistä. Tarinassa tietotoimiston lehtimiehet alkavat selvittää sitä, onko Irakissa ydinaseita, jotka ovat Saddam Husseinin hallussa vai valehtelevatko valtionhallinnon korkeimmalla mahdollisella tasolla istuvat virkamiehet sekä poliitikot. Elokuva on Reinerilta rohkea veto ja se tarraa kiinni arkaan aiheeseen. Nostan hattuani Reinerille siitä, että hän on uskaltanut tehdä kyseisen leffan. Elokuvassa on kohtaus, jossa Knight Ridderin toimittajat saavat sähköpostiinsa kirjoitusvirheitä vilisevää vihapostia, jossa heitä haukutaan mm. pettureiksi, epäisänmaallisiksi sekä terroristien hyysääjiksi. Veikkaan, että kohtaus ennakoi - tiedostaen tai tietämättään - sitä palautetta, jota Reiner sai elokuvansa julkaisun jälkeen.
The Truth Mattersin on siis ohjannut itse "Läskipää" eli Rob Reiner. Kyseessä on mies joka on ohjannut suureksi iloksemme myös elokuvat This Is Spinal Tap (1984), Kun Harry tapasi Sallyn... (1989) sekä Stand by me - viimeinen kesä (1989). Kyseessä on siis mestaruusluokan hemmo ja näistä elokuvista jokainen on todellinen klassikko! Valitettavasti TTM ei nouse klassikon tasolle, vaikka hyvä elokuva onkin.
Shock and Awe -nimellä Yhdysvalloissa julkaistu The Truth Matters (jatkossa TTM) on tiukka poliittinen draama. TTM on niin poliittinen kannanotoissaan, ettei jää epäselväksi kumpaan poliittiseen leiriin sen ohjaaja Rob Reiner itsensä laskee. Tämä on selkeästi demokraatin tekemä elokuva, joka paheksuu syvästi vastapuolen aika ajoin harjoittamaa poliittista toimintaa. TTM kertoo Knight Ridder -nimisessä tietotoimistossa työskentelevistä lehtimiehistä. Tarinassa tietotoimiston lehtimiehet alkavat selvittää sitä, onko Irakissa ydinaseita, jotka ovat Saddam Husseinin hallussa vai valehtelevatko valtionhallinnon korkeimmalla mahdollisella tasolla istuvat virkamiehet sekä poliitikot. Elokuva on Reinerilta rohkea veto ja se tarraa kiinni arkaan aiheeseen. Nostan hattuani Reinerille siitä, että hän on uskaltanut tehdä kyseisen leffan. Elokuvassa on kohtaus, jossa Knight Ridderin toimittajat saavat sähköpostiinsa kirjoitusvirheitä vilisevää vihapostia, jossa heitä haukutaan mm. pettureiksi, epäisänmaallisiksi sekä terroristien hyysääjiksi. Veikkaan, että kohtaus ennakoi - tiedostaen tai tietämättään - sitä palautetta, jota Reiner sai elokuvansa julkaisun jälkeen.
The Truth Mattersin on siis ohjannut itse "Läskipää" eli Rob Reiner. Kyseessä on mies joka on ohjannut suureksi iloksemme myös elokuvat This Is Spinal Tap (1984), Kun Harry tapasi Sallyn... (1989) sekä Stand by me - viimeinen kesä (1989). Kyseessä on siis mestaruusluokan hemmo ja näistä elokuvista jokainen on todellinen klassikko! Valitettavasti TTM ei nouse klassikon tasolle, vaikka hyvä elokuva onkin.
Teemoiltaan lähimmäksi TTM:ää Reinerin tuotannossa nousee Kunnian miehiä vuodelta 1992. Se käsittelee Yhdysvaltain armeijan sisällä tapahtuvia väärinkäytöksiä ja sitä, kuinka niihin kytkeytyy henkilöitä, jotka ovat hyvin korkeissa viroissa tuossa instituutiossa. Se on TTM:än tapaan rohkea kannanotto totuuden selvittämisen, moraalisesti hyväksyttävän toiminnan sekä väärintekijöiden vastuuseen saattamisen puolesta. Jo Spinal Tap osoitti omalla tavallaan, ettei Reiner tykkää p**kanjauhannasta. Kunnian miehissä pääosaa esittävä Tom Cruise muistuttaa itse asiassa atleettisella olemuksellaan aika lailla TTM:än toista pääosaa esittävää James Marsdenia (jonka moni kaltaiseni pesunkestävä nörtti varmasti tunnistaa Ryhmä-X:än Kykloopiksi!). Marsdenin aisaparina toimii TTM:ässä tarinan toisessa pääosassa olevaa journalistia esittävä Woody Harrelson. Kyseisen herran ansiot elokuvan saralla ovat niin mittavat, että niitä on tässä turha alkaa käydä läpi. Jokainen vähänkin elokuvia katsonut tietää miten hyvä näyttelijä Harrelson on....aina.
TTM kertoo siis siitä, kuinka Geroge W. Bushin hallinto sekä sen varsinaiset pääkokit kuten Dick Cheney sekä Donald Rumsfeld tekaisivat 9/11 iskujen jälkimainingeissa todistusainestoa Saddam Husseinin hallussa olevista ydinaseista voidakseen perustella suurelle yleisölle sotilaallisen hyökkäyksen Irakiin. Tuon sodan oli, ainakin pintapuolisesti, tarkoitus olla pikainen isku, jolla Irak vapautettaisiin Saddamin hirmuhallinnosta ja siitä tehtäisiin länsimaista demokratiaa muistuttava USA:n liittolainen Lähi-idässä. Kuten TTM:än lopussa mainitaan sota venyi 17 vuotiseksi, nyttemmin siellä on meuhkattu jo 20 vuotta, ja kuolonuhrien määrä on kasvanut suureksi niin yhdysvaltalaisten sotilaiden kuin etenkin paikallisen väestön keskuudessa.
Dick Cheneyn hirmutöistä kiinnostuneelle suosittelen elokuvaa Vice - vallan oikeat kasvot vuodelta 2018. Mikäli George W. Bushin elämä kiinnostaa suosittelen katsomaan Oliver Stonen miehestä tekemän elämäkertaelokuvan W. (2008).
Reinerin, joka toi poliittisen suuntautuneisuutensa esiin jo "Läskipäänä", TTM vetää yhtymäkohtia Irakin sotaa edeltäneisiin todistusaineistoihin liittyviin huijauksiin, kähmintöihin sekä valehteluihin ja Watergate-skandaaliin. Myös Vietnamin sota ja Irakin sota vertautuvat elokuvan tarinassa toisiinsa. TTM on selkeästi velkaa Alan J. Pakulan Presidentin miehille (1976). Kuten Presidentin miehissä niin myös TTM:ä kaksi sankarillista lehtimiestä pyrkii tuomaan totuuden julki jopa maineensa sekä oman ja perheensä turvallisuutensa uhalla. Molemmat elokuvat perustuvat tositapahtumiin. Reinerin leffa on tietoinen sijoittumisestaan tiettyyn historialliseen sekä narratiiviseen jatkumoon ja TTM:ässä itseasiassa jopa mainitaan Presidentin miehissä ja Watergate-skandaalin paljastumisessa keskeisessä asemassa ollut informaationlähde nimeltä "Syväkurkku". Eräs elokuvan hahmo jopa muistuttaa suuresti kyseistä olennaisia salaisia tietoja vuotanutta valtion virkamiestä. Ei liene sattumaa, että kyseiseen uuden "Syväkurkun" rooliin on valittu West Wingissä (1999-2006) Yhdysvaltain Presidentin neuvonantajaa näytellyt Richard Schiff.
TTM kertoo siis siitä, kuinka Geroge W. Bushin hallinto sekä sen varsinaiset pääkokit kuten Dick Cheney sekä Donald Rumsfeld tekaisivat 9/11 iskujen jälkimainingeissa todistusainestoa Saddam Husseinin hallussa olevista ydinaseista voidakseen perustella suurelle yleisölle sotilaallisen hyökkäyksen Irakiin. Tuon sodan oli, ainakin pintapuolisesti, tarkoitus olla pikainen isku, jolla Irak vapautettaisiin Saddamin hirmuhallinnosta ja siitä tehtäisiin länsimaista demokratiaa muistuttava USA:n liittolainen Lähi-idässä. Kuten TTM:än lopussa mainitaan sota venyi 17 vuotiseksi, nyttemmin siellä on meuhkattu jo 20 vuotta, ja kuolonuhrien määrä on kasvanut suureksi niin yhdysvaltalaisten sotilaiden kuin etenkin paikallisen väestön keskuudessa.
Dick Cheneyn hirmutöistä kiinnostuneelle suosittelen elokuvaa Vice - vallan oikeat kasvot vuodelta 2018. Mikäli George W. Bushin elämä kiinnostaa suosittelen katsomaan Oliver Stonen miehestä tekemän elämäkertaelokuvan W. (2008).
Reinerin, joka toi poliittisen suuntautuneisuutensa esiin jo "Läskipäänä", TTM vetää yhtymäkohtia Irakin sotaa edeltäneisiin todistusaineistoihin liittyviin huijauksiin, kähmintöihin sekä valehteluihin ja Watergate-skandaaliin. Myös Vietnamin sota ja Irakin sota vertautuvat elokuvan tarinassa toisiinsa. TTM on selkeästi velkaa Alan J. Pakulan Presidentin miehille (1976). Kuten Presidentin miehissä niin myös TTM:ä kaksi sankarillista lehtimiestä pyrkii tuomaan totuuden julki jopa maineensa sekä oman ja perheensä turvallisuutensa uhalla. Molemmat elokuvat perustuvat tositapahtumiin. Reinerin leffa on tietoinen sijoittumisestaan tiettyyn historialliseen sekä narratiiviseen jatkumoon ja TTM:ässä itseasiassa jopa mainitaan Presidentin miehissä ja Watergate-skandaalin paljastumisessa keskeisessä asemassa ollut informaationlähde nimeltä "Syväkurkku". Eräs elokuvan hahmo jopa muistuttaa suuresti kyseistä olennaisia salaisia tietoja vuotanutta valtion virkamiestä. Ei liene sattumaa, että kyseiseen uuden "Syväkurkun" rooliin on valittu West Wingissä (1999-2006) Yhdysvaltain Presidentin neuvonantajaa näytellyt Richard Schiff.
Presidentin miesten lisäksi toinen loistava esimerkki elokuvasta, joka kertoo tositapahtumiin perustuvan tarinan ns. pienen ihmisen yrityksestä paljastaa laajat valtionhallinnon korkeimmilla tasoilla tapahtuvat väärinkäytökset on Jeremy Rennerin komeasti tähdittämä Kill the Messenger (2014). Tuossa elokuvassa yksittäinen toimittaja yrittää henkensä uhalla paljastaa CIA:n kytkökset Yhdysvaltoihin tuotuihin huumeisiin sekä siihen, kuinka tuolla huumekaupalla saaduilla rahoilla rahoitetaan Nicaraguan Contra-sissejä. Kyseessä on vielä TTM: ää ja Presidentin miehiäkin kylmäävämpi tarina. Ja sekin perustuu tositapahtumiin, miettikääpä sitä, kun käytte tänä iltana nukkumaan!
Esille on hyvä nostaa myös The Truth vuodelta 2015, joka kertoo niin ikään Geroge W. Bushin aikaisen hallinnon törkeistä väärinkäytöksistä. Elokuvaa tähdittävät aina intensiivinen Cate Blanchett sekä Presidentin miehistä tuttu Robert Redford. Suositeltavaa katsottavaa on myös John Travoltan tähdittämä melko suorasti Bill Clintonin poliittisen uran aikaista suhmurointia ja valehtelua käsittelevä Primary Colors (1998) sekä piikikäs poliittinen satiiri nimeltä Silver City (2004), jossa kritiikki kohdistuu jälleen kerran Bush nuorempaan. Syytä on muistaa myös erittäin ryhdikäs Wag The Dog, jossa Harrelson on - kuten tavallista - näyttelijänä oma loistava itsensä!
Ei liene muuten sattumaa, että Reiner on tehnyt The Truth Mattersinsa vuonna 2017, eli juuri Donald Trumpin valtaannousun jälkeen. Tai mikäli kyseessä on sattuma, on se suorastaan karmivan ajankohtainen. Hui!! Trump valtasi Oval Officen tammikuussa 2017. TTM:ää katsoessa sen rivien välissä oleva viesti nousee harvinaisen selväksi:
Ei liene muuten sattumaa, että Reiner on tehnyt The Truth Mattersinsa vuonna 2017, eli juuri Donald Trumpin valtaannousun jälkeen. Tai mikäli kyseessä on sattuma, on se suorastaan karmivan ajankohtainen. Hui!! Trump valtasi Oval Officen tammikuussa 2017. TTM:ää katsoessa sen rivien välissä oleva viesti nousee harvinaisen selväksi:
p**kaa on puhuttu ja rikollista toimintaa on harrastettu aiemminkin valtion korkeimmalla mahdollisella tasolla ja hinnan siitä ovat tuolloinkin joutuneet maksamaan aivan muut, kuin ne jotka ovat tuota toimintaa harjoittaneet.
Elokuvana The Truth Matters on suht toimiva kokonaisuus, mutta se olisi kenties kaivannut koherentimpaa otetta tai ainakin tietynlaista fokusta sivujuonteissaan. Nyt esim. toista päähenkilöä näyttelevän Marsdenin ja Jessica Bielin esittämän hahmon välinen romanssi jäi eräänlaiseksi hutaisuksi elokuvan draaman keskellä. Tuo romanssi ei elokuvassa oikein saanut aikaa kehittyäkseen ja tuntui kaiken kaikkiaan päälleliimatulta. Samaa voi sanoa myös toista päähenkilöä näytelleen Harrlesonin sekä hänen vaimoaan esittäneen Milla Jovovichin välisistä kohtauksista. Nämä jälkimmäiset olivat kuitenkin draamallisesti runsaampia kuin Marsdenin ja Bielin väliset tarinankerronnalliset ja hahmonkehitykselliset hurruuttelut. Itse asiaan - eli Irakin mahdollisiin ydinaseisiin ja Yhdysvaltain hallituksen niihin kohdistamaan linjaan liittyvään journalistiseen työhön - paneutuvat kohtaukset olivat elokuvassa mukaansatempaavia ja tempo oli kohdillaan. Rainer, joka näyttelee itse yhden elokuvansa päärooleista, oli muiden päähenkilöiden ohella vakuuttava intohimoisena asialleen omistautuneena ja vakaumuksellisena lehtimiehenä, joka näki totuuden kertomisessa itseisarvoa.
The Truth Mattersista kirjoittaessani nousi edellä esittelemieni leffojen ohella esiin myös Steven Spielbergin The Post vuodelta 2017. Siinä käsitellään niin ikään lehdistön vapautta ja yrityksiä tuon vapauden tyrehdyttämiseksi sekä lehtimiesten vastuuta ja velvollisuutta kertoa totuus. TTM ja The Post jäävät kumpikin kakkosiksi jännittävyydessä, dramaattisuudessa ja intensiivisyydessä Presidentin miehille, mutta Pakulan leffa onkin tämän tyyppisten journalistileffojen klassikko! Muista tähän jatkumoon sijoittuvista leffoista voidaan vielä mainita erittäin toimiva Frost/Nixon (2008), The Company You Keep (2012) sekä Spotlight (2015).
Kenties ajat muuttuvat nyt parempaan suuntaan Joe Bidenin astuessa Valkosieen taloon alkuvuodesta 2021. Itse Biden - joka toimi TTM:än tarinan tapahtumien aikaan senaattorina - mainitaan elokuvassa useana otteeseen. Viimeiset neljä vuotta Trumpin ikeessä ovat varmasti olleet monelle raskaita ja välillä itselläni on ollut olo, ettei ole ollut varma voiko mihinkään tietoon enää luottaa. Trumpin hallintokauden aikana aika ajoin lähes kaikki virallisina pitämäni instituutiot tuntuivat naurettavilta. Hetkellisesti eräänlainen showpainimaailma oli levittäytynyt painikehästä koko maailman merkittävimpien poliittisten virkojen tasolle. Se tuntui täysin absurdilta, vaikka showpainifani olenkin. Mielelläni kuitenkin katson showpainia siellä painikehässä, enkä maailman poliittisesti, taloudellisesti sekä sotilaallisesti vahvimman supervallan valtionjohdon karkeimmalla mahdollisella tasolla. Onneksi nyt näyttää siltä, että "heel" on selätetty ja "face" voi jälleen asettaa mestaruusvyön lanteilleen.
The Truth Mattersin lopussa on kollaasi todellisista uutismateriaaleista leikatuista pätkistä, joissa elokuvan keskeiset hahmot - kuten Marsdenin ja Harrelsonin näyttelemät toimittajat Warren Strobel ja Jonathan Landay- esiintyvät. Neljän hyvin synkän vuoden jälkeen on edelleen hyvä pitää mielessä tuossa dokumenttimateriaalista koostetussa kollaasissa sanotut sanat, jotka elokuvassa keskeisenä hahmona esiintyvä päätoimittaja John Walcott (jota itse leffassa näyttelee Reiner itse) sanoo kollegoilleen pitämässään puheessa:
"Higher levels of civilization must depend even more heavily on a conscientious respect for the importance of honesty and clarity in reporting the facts, and out of stubborn concern for accuracy in determining what the facts are."
Hyvää yötä, nukkukaa sikeästi siinä toivossa, että joku kertoo teille huomennakin totuuden asioista!
Allekirjoittanut
Elokuvana The Truth Matters on suht toimiva kokonaisuus, mutta se olisi kenties kaivannut koherentimpaa otetta tai ainakin tietynlaista fokusta sivujuonteissaan. Nyt esim. toista päähenkilöä näyttelevän Marsdenin ja Jessica Bielin esittämän hahmon välinen romanssi jäi eräänlaiseksi hutaisuksi elokuvan draaman keskellä. Tuo romanssi ei elokuvassa oikein saanut aikaa kehittyäkseen ja tuntui kaiken kaikkiaan päälleliimatulta. Samaa voi sanoa myös toista päähenkilöä näytelleen Harrlesonin sekä hänen vaimoaan esittäneen Milla Jovovichin välisistä kohtauksista. Nämä jälkimmäiset olivat kuitenkin draamallisesti runsaampia kuin Marsdenin ja Bielin väliset tarinankerronnalliset ja hahmonkehitykselliset hurruuttelut. Itse asiaan - eli Irakin mahdollisiin ydinaseisiin ja Yhdysvaltain hallituksen niihin kohdistamaan linjaan liittyvään journalistiseen työhön - paneutuvat kohtaukset olivat elokuvassa mukaansatempaavia ja tempo oli kohdillaan. Rainer, joka näyttelee itse yhden elokuvansa päärooleista, oli muiden päähenkilöiden ohella vakuuttava intohimoisena asialleen omistautuneena ja vakaumuksellisena lehtimiehenä, joka näki totuuden kertomisessa itseisarvoa.
The Truth Mattersista kirjoittaessani nousi edellä esittelemieni leffojen ohella esiin myös Steven Spielbergin The Post vuodelta 2017. Siinä käsitellään niin ikään lehdistön vapautta ja yrityksiä tuon vapauden tyrehdyttämiseksi sekä lehtimiesten vastuuta ja velvollisuutta kertoa totuus. TTM ja The Post jäävät kumpikin kakkosiksi jännittävyydessä, dramaattisuudessa ja intensiivisyydessä Presidentin miehille, mutta Pakulan leffa onkin tämän tyyppisten journalistileffojen klassikko! Muista tähän jatkumoon sijoittuvista leffoista voidaan vielä mainita erittäin toimiva Frost/Nixon (2008), The Company You Keep (2012) sekä Spotlight (2015).
Kenties ajat muuttuvat nyt parempaan suuntaan Joe Bidenin astuessa Valkosieen taloon alkuvuodesta 2021. Itse Biden - joka toimi TTM:än tarinan tapahtumien aikaan senaattorina - mainitaan elokuvassa useana otteeseen. Viimeiset neljä vuotta Trumpin ikeessä ovat varmasti olleet monelle raskaita ja välillä itselläni on ollut olo, ettei ole ollut varma voiko mihinkään tietoon enää luottaa. Trumpin hallintokauden aikana aika ajoin lähes kaikki virallisina pitämäni instituutiot tuntuivat naurettavilta. Hetkellisesti eräänlainen showpainimaailma oli levittäytynyt painikehästä koko maailman merkittävimpien poliittisten virkojen tasolle. Se tuntui täysin absurdilta, vaikka showpainifani olenkin. Mielelläni kuitenkin katson showpainia siellä painikehässä, enkä maailman poliittisesti, taloudellisesti sekä sotilaallisesti vahvimman supervallan valtionjohdon karkeimmalla mahdollisella tasolla. Onneksi nyt näyttää siltä, että "heel" on selätetty ja "face" voi jälleen asettaa mestaruusvyön lanteilleen.
The Truth Mattersin lopussa on kollaasi todellisista uutismateriaaleista leikatuista pätkistä, joissa elokuvan keskeiset hahmot - kuten Marsdenin ja Harrelsonin näyttelemät toimittajat Warren Strobel ja Jonathan Landay- esiintyvät. Neljän hyvin synkän vuoden jälkeen on edelleen hyvä pitää mielessä tuossa dokumenttimateriaalista koostetussa kollaasissa sanotut sanat, jotka elokuvassa keskeisenä hahmona esiintyvä päätoimittaja John Walcott (jota itse leffassa näyttelee Reiner itse) sanoo kollegoilleen pitämässään puheessa:
"Higher levels of civilization must depend even more heavily on a conscientious respect for the importance of honesty and clarity in reporting the facts, and out of stubborn concern for accuracy in determining what the facts are."
Hyvää yötä, nukkukaa sikeästi siinä toivossa, että joku kertoo teille huomennakin totuuden asioista!
Allekirjoittanut
The Author
Comments
Post a Comment
Did you agree or disagree on something you just read? I surely hope you did! Thank you for your comment!