The Walker (2006)

Tämän blogin pitäjä suosittelee lämpimästi elokuvaa The Walker! Leffa on jännä sekoitus eri genrejä ja siinä on aivan omanlaisensa tunnelma. Elokuva liikkuu mielenkiintoisesti televisioteatteria muistuttavista ylilyödyistä lavastuksista tiiviiseen, pienen huoneiston sisätilassa tapahtuvaan, ihmissuhdedraamaan ja tästä yhä film noir henkiseen trilleriin. Paikoitellen elokuva on valaistu ja lavastettu suorastaan alkeellisen oloisesti, kun taas toisaalla siihen on saatu todella tiivistä tunnelmaa valon sekä varjon ja kuvauksen keinoin. Kaiken kaikkiaan erikoinen yhdistelmä, joka aluksi on luotaantyöntävä mutta imaisee katsojan mukaansa jossain ensimmäisen kolmanneksen aikana. 

Ensi katsomalta The Walker vaikutti jopa theroom-maiselta kököltä, mutta jotenkin siitä kehkeytyi jossain vaiheessa kestoaan koskettava sekä mukaansatempaava draama, joka on pukenut itsensä trillerin asuun. Elokuvan päähenkilöä Carter Page kolmatta näyttelee Woody Harrelson ja millaisen suorituksen hän taas meille näytteleekään! Ensi alkuun katsoja suorastaan oudoksuu tätä karikatyyrimäistä suihkuseurapiirien gigoloa ja lipevää oman elämänsä Patrick Batemania, kunnes elokuva paljastaa kuinka monipuolisen hahmon kanssa olemme itse asiassa tekemisissä. Carter Page III on paljon monipuolisempi kuin vaikka tuo melko huonolla tavalla sarjakuvamainen ja pahvinen Bateman. Päähenkilö on siis hienosti kirjoitettu sekä samastuttava hahmo ja loistavaa näyttelijäntyötä Harrelsonilta! Mitä muuta voikaan Woody Harrelsonin kaltaiselta mestaruusluokan näyttelijältä odottaa? Superb! Myös Kirstin Scott Thomas on hyvä roolissaan ja on koskettavaa katsella kuinka kipu, kaipaus ja lukuisat muut tunteet kuvastuvat hänen ilmeikkäiltä kasvoiltaan. Ilmeikkäät ovat myös Harrelsonin kasvot sekä etenkin hänen silmänsä. Nuo dramaattiset tunteita kuvastavat silmät!

Elokuvan tarina sivuaa mm. ihmissuhteita, seurapiirielämän pinnallisuutta ja petomaista raakuutta, valtasuhteita, politiikka, seksuaalisuutta, turhautumista, onnen etsintää, sukudynastioita, identiteettiä, perhesuhteita (etenkin isien ja poikien suhteita), sitä kuinka vanhemmat langettavat varjonsa lastensa ylle jopa haudan takaa, patriotismia, identiteettipolitiikkaa, konservatismia ja ns. tavallisuuden pinnan alla poreilevaa kauhua. Elokuva sijoittuu George W. Bushin hallintokaudelle (2001 - 2009) ja jotenkin sen kuvastamasta maailmasta huokuu tuon ajan ahdistava, taantumuksellinen, vanhoellinen, sotaisa, yli-isänmaallinen, fasistinen sekä konservatiivinen tunnelma. Vastaavanlaisia rattoisia tunnelmia koettiin vuosina 2017 - 2020.

En ihmettele laisinkaan The Walkerissa käsiteltyjen teemojen kirjoa ja runsautta ottaen huomioon, että elokuvan on käsikirjoittanut sama mies, jonka kynästä ovat lähteneet niin Kuin raivo härkä (1980), Taksikuski (1976) kuin Tuomiopäivä (1970). Kyseessä on luonnollisest Paul Schrader, joka vastaa myös leffan ohjauksesta. Ohjaajana Schrader ei kylläkään ole sellainen raskaan sarjan ottelija, kuin käsikirjoittajana ja The Walker kärsii paikoitellen epätasaisesta sekä suorastaan kököstä ohjauksesta. Tarina ja teksi ovat kuitnekin niin hyviä, että tämän sallii elokuvalle. Mieleeni nousi jo heti The Walkerin alussa - aivan selkeiden tarinallisten yhtäläisyyksien sekä ilmeisten viittauksien myötä - Richard Geren legendaarinen American Gigolo (1980). Kas kummaa, kyseinen leffa on sekin Schraderin käsikirjoittama! 

Ei ihme, että kökön alun jälkeen The Walkerista huokui sen ilmeistä pintaa paljon syvempi laatu, henki sekä ajatus! Rohkenen väittää, että Schrader on tai ainakin oli - allekirjoittaneen silmissä - David Mametin ohella yksi amerikkalaisen elokuvan parhaista käsikirjoittajista! Katsokaa vaikka edellä mainitut Schraderin pätkät sekä Mametin kirjoittamat Myyntitykit (1992), Edmond (2005), Ryöstö (2001), Hoffa (1992), Wag the Dog: Häntä heiluttaa koiraa (1997), State and Main - Tienristeyksessä (2000) ja Spartan (2004). Yrittäkääpä väittää nuo katsottuanne etteivät Schrader ja Mammet kirjoita vetäviä tarinoita, samastuttavuudessaan riipaisevan inhimillisiä hahmoja ja hyvää dialogia! Yrittäkääpä!

Kaiken kaikkiaan The Walker on erittäin mielenkiintoinen ja omalaatuinen teos. Kannattaa katsoa!

Olen varma, että IMDB:ssä tämäkin elokuva on saanut murska-arvion ja joku siellä varmasti nillittää siitä, kuinka Harrelsonin vuorosanat kuulostavat teatraalisilta ja dialogi on tönkköä. Sen leffasta saa irti mitä sitä katsoessaan tuo mukanaan, kuuluu sanonta. The Walkerin dialogi on kautta linjain loistavaa ja elokuvan esittelemät ihmiskohtalot tekivät ainakin minuun vaikutuksen. Elin hahmojen mukana tarinan joka hetkessä; ihmisten yrityksissä löytää onnea olosuhteissa, joihin he eivät useinkaan voineet moneltakaan osin vaikuttaa mutta joissa kärvisteleminen ei ollut heille valinta vaan pakko. 

Kiitos Paul Schrader!

Terveisin

The Author